Kaija

Kaija (Katri) Kyllikki Parikka

o.s. Marttunen

1929 - 2013

Lapsista toiseksi nuorin, Kaija oli hevostyttöjä jo 1930-luvulla. Löytäneen kansakoulussa kului kuusi vuotta. Koulumatkalle tytöt saivat usein Kaijan pyynnöstä hevosen. Hevonen oli Kaijalle niin tärkeä, että hän tuskin malttoi nukkua aamuyöllä, kun pian sai lähteä hakemaan hevosta haasta. Kansakoulun jälkeen Kaija suoritti oppikoulun ensimmäisen luokan yksityisesti tenttien. Toisen luokan hän kävi Heinolan keskikoulussa ja kolme viimeistä vuotta Lahdessa Kannaksen Yhteislyseossa. Vuosina 1948-49 Kaija kävi kotiteollisuuskoulun Heinolan kirkonkylässä.  Seuraava koulu, johon Kaija hyväksyttiin opiskelijaksi, oli Vetterhoffin käsityökoulu Hämeenlinnassa.  Koulusta olisi valmistunut käsityönopettajaksi.  Eräs kohtaaminen kuitenkin muutti Kaijan elämänsuunnitelmat.

Eräänä kylmänä talvipäivänä Kaija ylitti potkukelkalla Rievelin tahtoessaan kovasti raamattupiiriin Imjärvelle veljensä Aimon kotiin.  Matkaa oli 10 kilometriä.  Siellä hän tapasi Veikon, pitkän ja lempeän, nuoren karjalaispojan.  Mieli kuohuten huimapäinen ja rohkea Kaija potki kelkalla takaisin pilkkopimeässä jäisen matkansa. 

Kummisetä rovasti Onni Eerikäinen vihki Kaijan avioliittoon käkisalmelaisen Veikko Parikan kanssa Vanha-Tuusjärvellä kesällä 1949.  Hääkuvassa suuren kauniin kotitalon edessä juhlaväen keskellä istuu kaunis ja jännittynyt mutta hymyilevä morsian, Kaija, vieressään yhtä jännittynyt ja onnellinen sulhanen.  Edessä on arki ja raskas työ, mistä morsian ei ehkä halua tietää etukäteen.  Hän uskoo johdatukseen, kuten sulhanenkin.

Maanviljely Kaijan omalla perintömaalla Mutalassa Vanha-Tuusjärven naapurissa alkoi välittömästi. Tila kasvoi ja menestyi. Kaija jäi "eläkkeelle" vuonna 1986 ja tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Tilaa jatkoi seitsemästä lapsesta nuorin, Kirsi Maria-tytär. Mutalan läheisyyteen nousi heti viljelystä luopumisen jälkeen "mummonmökki", Pihlajamäki, jossa Kaija ja Veikko asuivat aina vuoteen 2002, Veikon kuolemaan asti. 

Mutalan nimi muutettiin Lehtimäeksi.  Lehtimäki myytiin.  Kaija Parikka muutti Heinolaan kerrostaloasuntoon, ja eläkeläistalon, Pihlajamäen, Kaijalta ostivat Kirsi-tyttären vanhin poika Anssi ja hänen tuore vaimonsa Pia. Kaijan perintömaasta jäi jäljelle vielä pieni palanen, jota Anssi alkoi kasvattaa, ja jota pureksivat nyt Pia-vaimon lampaat.

Kaijan liikkumista olivat vaikeuttaneet autokolari vuonna 1966, jossa vasen jalka vammautui 50-prosenttisesti ja vuonna 1983 hiihtoturma, jossa oikea jalka vammautui 40-prosenttisesti. Oikea olkapää revähti pahasti Veikon vielä sairastaessa, ja oikeasta kädestä tuli lopulta monien hoitoyritysten jälkeen lähes käyttökelvoton.  Mutta Kaija ei luovuttanut, vaan kirjoitti ainakin 7 päiväkirjaa täyteen sivut laidasta laitaan kipeälläkin kädellään, ja viimeiset rivit päivää ennen kuolemaansa 6.8.2013. Hän oli juuri täyttänyt 84 vuotta.