Sukukronikka 2008

KRONIKKA, jonka Kalervo Peltonen kirjoitti Marttusen sukujuhlille 9.8.2008

Arvoisa Suvunvanhin, hyvät sukulaiset!

Olemme viettäneet näitä sukujuhlia säännöllisesti nyt kolmen vuosikymmenen ajan. Ensimmäisissä juhlissa vuonna 1978 Hj:n ja Julian jälkeläispolvesta - tilastoissani ensimmäiseen polveen - aikuiseen ikään eläneistä 14:stä Marttusesta oli mukana ja hengissä tuolloin 12, nyt vain neljä: sarjan 10. Aate, 13. Annikki, 14. Alli ja 15. Kaija. Sisarusten puolisoita keskuudessamme on enää kaksi, Aaten Annikki ja Antin Helga.

Alpo menehtyi jo vuonna 1961 ja Aaro 1974. Aimon aika täyttyi 1983 ja Antin 1988, joten he ehtivät varhaisimpiin sukujuhliin. Hilkka ja Maija kuolivat vuoden 1998 lopulla noin viikon välein ja Aune seuraavan vuoden maaliskuussa. Tälle vuosituhannelle selviytyivät vielä Aini, Liisa ja Jalmari, joiden kuolinvuodet ovat 2001, 2006 ja 2007.

Toista polvea, johon itsekin kuulun, on syntynyt laskelmieni mukaan 56:n hengen serkusparvi, joista 49 Aunen Paavosta Maijan Vesaan on edelleen muonavahvuudessa. Tappiot siis 7 henkeä.

Kolmas polvi on suvun suurin: pikkuserkusparvessa on 133 jäsentä, menetykset vain kaksi henkeä. Tämä polvi Aunen Paavon Taistosta aina Maijan Mailan Marinaan elää enimmäkseen kukkeinta aikuisikäänsä, joten kolmannen polven lukumäärä ei ole vielä lopullisesti kiveen hakattu.

Neljännen polven lukumääräksi sain 121 Aunen Paavon Pirjon Heidistä aina Maijan Leilan Jarkon Rasmukseen. Viides polvikin on nähty: Alpon Tuulan Annen Tanjalle on 4.6.2008 syntynyt poika. Tuula on siis tietojeni mukaan toisen polven ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa isomummo.

Laskelmieni mukaan pääsemme lukuun 306.  Määrä ilmaisee sitä elävien kirjoissa olevaa joukkoa, joiden suonissa virtaa Marttusen verta. Siis jos olisimme täysimääräisinä paikalla, meitä olisi 306 ja lisäksi sukuun naidut, leipäsudet, avomiehet ja -vaimot ja muu nk. varmojen puheiden varassa "synnissä elävä" väki. Jos entiset ja nykyiset avio- ja avopuolisot, kihlakumppanit ja muu paikalle oikeutettu joukko olisi täysimääräisenä paikalla, luku humahtaisi varmaankin noin viiteen ja puoleen sataan. Jo pelkästään oman polveni serkusparvella, joita on syntynyt 56, on ollut "käytössään" liki 70 puolisoa ja seuraavalla polvella tähän mennessä ainakin saman verran.

    Suvun elinvoimaa todistaa hyvin se, että kun viisitoista vuotta sitten tein samanlaista laskentaa, suvussa oli 278 jäsentä, nyt siis 306. Kasvua on siis runsaat 10 prosenttia ja pyramidi kasvaa kiihtyvällä tahdilla.

Nyt käyn läpi Marttusia sukuhaaroittain. Laskelmissa voi olla pientä epätarkkuutta.

Aune Merinen ehti tehdä pitkän uran ompelijana, kaupan myyjänä ja lopulta liikennöitsijänä. Hän osallistui myös politiikkaan. Einari Ritvasen kanssa vuonna 1931 solmittu avioliitto päättyi miehen äkilliseen kuolemaan jo kahdeksan vuoden jälkeen. Eri vaiheiden jälkeen  48-vuotiaana Iisakki Merisen kanssa solmitun, vajaan kymmenen vuotta kestäneen ja Merisen kuolemaan vuonna 1967 päättyneen avioliiton aikana tuli luoduksi liikesuhteita, jotka pätevät edelleenkin. Aunella olisi, jos hän eläisi, 12 perässähiihtäjää tai pikemminkin perässä ajajaa. Koko joukko on juurtunut pääkaupunkiseudulle. Varsasaaren pikku mökissä heiluvat yhä Aunen pitsiverhot... 

Ovat juhlineet jo sataaviittäkymmentään
Paavo sekä Suoma, yhteensä vain sentään
Paavon kuntopyörä saunakamarissa surisee,
Miten, Suoma tahdistimen kanssa hurisee?

Taisto poikamiehen statuksella yhä autoilee,
suurta kirjastoaan kerryttää ja hautoilee.
Pirjon Heidin sä saatat vielä nähdä Sellossa
Mikä liekään ääni Sirpan tyttöperheen kellossa?

Aaron suvun toinen polvi on jo kokonaisuudessaan eläkkeellä, kaikki ovat puolisoineen hengissä ja kohtuullisen hyvissä voimissa. Aaro kuoli puutavaraa kuljettaneen kuorma-autonsa viereen, siis työnsä ääreen vuonna 1974. Jos Aaro eläisi, hänen kulkueessaan marssisi 18 verisukulaista. Sukua löytyy pääkaupunkiseudulta, Kajaanista ja Vammalasta. Opettajia on suvussa jo perinteenkin vuoksi paljon ja uusia valmistuu. Juhani jatkaa kalastusperinteitä Suonteella ja kehuu kymmenien kilojen muikkusaaliilla... 

Kaikki seitsenkymppisensä ovat täyttäneet
ovat taitonsa he toimissa ja viroissansa näyttäneet.
Vaan Jussin kolme komiata poikaa raamikasta
ovat kolme lastenlasta saaneet aikaan vasta.

Meriläisen Leena asuu Vantaalla, hänkin opettaa
Ritva miehineen pian Savon-kauden lopettaa
Muutto Espooseen on Juha-laamannilla edessä
On Tuomarilassa lakimies kuin kala vedessä.

Kenties eniten yrittäjähenkeä Hj:n pojista perinyt Alpo Marttunen kuoli vuonna 1961 vain 47-vuotiaana. Aikalaisten mukaan hän suuntautui erilaisiin liiketoimiin jo ennen sotia. Hänen vaimonsa Elli eli pitkään leskenä, enimmät vuodet Helsingissä aina vuoteen 2005. Jos Alpo eläisi, hän voisi liekutella yhtä tyttärentyttärentyttärenpoikaa ja leikkiä 35:n muunkin jälkeläisensä kanssa. Tohtoriksi väitelleitä sukuhaarassa ovat Lea Pulkkinen ja hänen tyttärensä Tuuli. Teuvo ja Tuula Hatakka tekivät elämäntyönsä Espoo kaupungin palveluksessa. Alpon jälkeläisiä on Jyväskylässä, Loviisassa ja Lohjalla ja pääkaupunkiseudulla.

Vaikka professori Lea eläkkeelle on jo jäänyt
silti messutalon kimpussa on askarrellut pää nyt.
Tuula Teuvon kanssa asuu Kiskossa ja Lohjalla
Isomummilla on Tanjan poika sokerina pohjalla.

 "Villit vuodet, suuret luokat" Tuovi yhä toimittaa.
Mitä rooleja tuo tyttärensä, näyttelijä Krista saa?
Markon bassolle on eläkkeellä yhä kysyntää
Tevje Viulunsoittajassa tuskin viimeiseksi jää.

Merjeslammilla on eletty vakaasti maata viljellen vuosikymmeniä. Taloon vävyksi tullut Aimo Marttunen kuoli 1983 annettuaan avaimet pojalleen Hannulle 1976. Seuraava sukupolvenvaihdos tehtiin 1996 ja isännäksi tuli Hannun poika Jarimatti. Pirttiviljelykään ei ole unohtunut: kun ensimmäisessä sukujuhlassa Hannulla oli jälkijoukkoa kuusi henkeä, nyt määrä on jo 24. Eläköityneellä Heikki-papilla meno ollut hillitympää: vain kaksi poikaa. Talon vanha emäntä Aino kuoli 80-vuotiaana vuonna 2002. Jos Aimo eläisi, hänen joukoissaan seisoisi 29 henkeä. Merjeslampi- nimeä jatkaa Marja-Leenan poika Jani, joka asuu muiden Mertasten tavoin Jyväskylässä.

Kun karjanhoidon lopetukseen oltiin kypsiä,
pantiin Merjeslammin pellot lainehtimaan rypsiä.
Hannu keinutuolissako vaarina vain kiikkuu
Terhi tahtiin musiikin, kait opettaa ja liikkuu.

Pappi, lukkari ja talonpoika, moni pedagogina
ja Marja-Leena kuntainliiton psykologina.
on kauppamiehiä ja kieliniekkojakin suvussa
ja yksi kokki, nyt Iinakin on huomioitu luvussa.

Ainin ensimmäinen puoliso Niilo Tuusjärvi kuoli vuoden 1948 alussa. Aini aloitti 1943 sen suuren avioliittoaallon, jossa mies oli vihittäessä sotilaspuvussa. Pitkän Ala-Tuusjärven emäntäkauden jälkeen hän muutti Heinolaan ja avioitui 42-vuotiaana vuonna 1960 Knut Aasin kanssa. Omien tyttärien lisäksi hän toimi leskeksi jääneen Ainia yli 15 vuotta vanhemman "Pappa Aasin" lasten varaäitinä.  Knut Aas kuoli 1986 ja Aini 2001. Mirjan opiskelut Saksassa johtivat avioliittoon ja muuttoon Teheraniin 1970-luvun alkupuolella. Poliittiset suhdanteet Iranissa 1970-luvun lopulla muuttuivat jyrkästi ja Farsihdit muuttivat Heinolaan. Kolme vuotta sitten leskeksi jäänyt Marja on päätynyt Nastolaan.

Kolmen lapsen äiti Karina ja farmaseutti mainio
toimii Heinolassa, on sukunimi Farshid-Vainio.
Aliresa Turuuss assuu, inssitaidot automaatiossa
Vaimo Piritta on geenitutkijana yliopistossa

Nuorin, Julia on Tampereelle avoliittoon päätynyt
Marjan Rikun kitara on uuteen soundiin säätynyt
Petri lapsineen Lahden kaupungissa pitää majaa
Hanna-Mari hoitaa Sannia ja oman talon rakentajaa.

Hilkka on kasvattanut suurimman lapsikatraan, peräti kahdeksan lasta, joista nuorimman ja vanhimman välillä on 24 vuotta ikäeroa. Jo ennen sotaan avioon astuneena Heikkilän riuskana emäntänä hän toimi raskaat sota-ajat anopin valvonnassa aina vuoteen 1962, jolloin tilan talouskeskus peltoineen myytiin. Hän ehti tehdä vielä pitkän uran Reumasairaalan osastoapulaisena, siis siivoojana. Hilkan puoliso Pellervo oli suuren perheen isä, mutta silti yksinäinen. Soittotaitoinen ja kirjallisesti kyvykäs Pellervo kuoli 1993, haudattuaan ensin kaksi poikaansa Esan vuonna 1978 ja Sampon vuonna 1983. Hilkka Peltonen taisteli vaikeita sairauksia vastaan vuoteen 1998. Jos Hilkka eläisi, hänellä olisi komennettavanaan 33 hengen rivistö. Jälkipolvea löytyy Heinolasta, Lahdesta ja pääkaupunkiseudulta. Tyttäreni Ella on ottanut isämme suvun alkuperäisen Punakallio-nimen.

Riitan miehen, Kaukon voimat alkavat jo ehtyä
Hmmm, aika monta rakennusta tulikin jo tehtyä.
Enää koululaisten hampaita ei hoida Aulikkikaan,
on jättäytynyt vähitellen ihan mummoks vaan.

Ahti hoitaa saarnat, sakramentit edelleenkin
Minä kirjoittelen kolumneja Itä-Hämeeseenkin.
Töölöss koti on ja Tammisaaressa se kesäpiilo
Jatkaa sukuani Alpo, Eino - Peltosena Pekon Niilo.

Anna-Liisa Nokelaisen muistamme iloisena ja myönteisenä ihmisenä. Paljon hänen hulppeasta huumorintajustaan jäi silti pimentoon hänen huonon kuulonsa vuoksi. Liisa teki pitkän uran kauppiaspariskunnan toisena osapuolena ja neljän lapsen äitinä. Tauno oli syntyisin Karjalasta, Pyhäjärveltä ja pari vihittiin sodan jälkeen 1945. Numeroiden parissa hyvin viihtynyt kauppias kuoli vuonna 1982 ja oman poikansa Aarren Liisa joutui hautaamaan 1998. Oma vuoro tuli sitten 85-vuotiaana vuonna 2006. Jos Liisa eläisi, verisukulaisista saataisiin 21-henkinen joukkue. Sukuhaaraa löytyy Heinolasta, Lahdesta, Ylöjärveltä ja Järvenpäästä. Kesäkuun 28. päivä on suvun yhteinen merkkipäivä, se on Taunon, Seppo Pusan, Arin tyttären Hetan ja Unton tyttären Mikaelan syntymäpäivä.

Aarren tytär Minna Laitiseksi eilen vihittiin
voivat Manon kolme poikaa luottaa kapteeniin.
Vois Unto varmaan pikavipin mulle myöntää
Ari hyvän liikelahjan nenän alle heti työntää.

Tomi tohtoriksi intti tietääkseni tekniikasta
Ylöjärven koti, vaimo Sanna sekä kaksi lasta.
Talokauppiaana Pusan Seppo toimii nykyään,
Armi aikuiskouluttajana hioo esiintymiskykyään. 

Aate Marttunen on vanhin elossa oleva sisarusparvesta, pian 86-vuotias. Ja ainoa elävä miespuolinen. Hän on viljellyt menestyksellä Savelan tilaa koko aikuisikänsä yhdessä sota vuonna 1944 vihityn Annikki-vaimonsa kanssa. Ennätysten kirjoihin voi lisätä myös, että Aate ja Annikki ovat avioparinakin ainoa elossa oleva ja liitolla on ikää jo 64 vuotta. On Aatea koeteltukin: paha tapaturma traktorin kanssa 1986 ja aivoinfarkti 2006. Ajokortti Aatella on silti voimassa tänä päivänä ja Annikki on parin vuosikymmenen takaisesta sydänleikkauksestaan huolimatta Savelan ehtoisa emäntä kuten kaikki edellisetkin vuosikymmenet. Aaten jälkijoukko, nyt 19:ään noussut on kaikki suomea puhuvaa, vaikka Risto on asunut neljän lapsensa kanssa vuosikymmeniä Saksassa. Sibyllankin keskustelee sujuvasti Arto Paasilinnan tuotannosta suomeksi. Aaten jälkeläisiä voi löytää pääkaupunkiseudulta, Vammalasta ja vaikkapa Saksan Kölnistä, josta löytynee nuorin Marttunen, etunimeltään Valentin. Rainon juristipitoisessa perheessä on myös nuorisorikollisuuden tuntija, tohtori-Matti.

On kunnostettu vaimon lapsuuskoti Dorsenissa
muutto takana ja työkin Wuppertalin kaupungissa
Riston Marjaanalla onkin pieni Simon Aate
on molempien vanhempien päällä papin vaate. 

Raijan Jarkko selvinnyt lie DI:n lopputentistä
ja pikkuveli Juha pelaa huipputason lentistä.
on Pauliinalla Maahanmuuttovirastossa työnsä
jo ensi vuonna Kivistössä perhe viettää yönsä. 

Jalmari oli Marttusen sisarusparven ainoa ylioppilas. Hän kuului ikäluokkaan, joka sodan olosuhteissa lakitettiin ilman ylioppilaskirjoituksia. Teologia oli itsestään selvä valinta opintosuunnaksi. Jalmarin elämäntyö suuntautui vuonna 1949 vihityn Sirkka-Liisa vaimon ja tyttären kanssa jo 1950-luvun alkupuolella Ambomaalle Lounais-Afrikkaan. Nykyisessä Namibiassa syntyi myös Markku-poika, joka menehtyi muutaman kuukauden ikäisenä. Jalmarin työ jatkui vielä pitkään Suomen Lähetysseuran kotimaan työssä perheen palattua Suomeen. 1980-luvun alussa Jalmari sairastui syöpään, jonka hoito edellytti mahalaukun poistoa. Mutta elämä jatkui. Sirkka-Liisa Marttunen menehtyi vuonna 2002 ja Jalmari, jonka jälkijoukko on nyt kasvanut 12:een henkeen, kuoli lähes 83-vuotiaana helmikuussa 2007. Jälkeläisiä löytyy Porvoosta, Jyväskylästä ja Järvenpäästä. Suremaan jäi muiden mukana leski, jonka avioliitto väsyneen hengenmiehen kanssa jäi muutaman viikon mittaiseksi.  

Marjo vanhainkodissa, ei potilaana kuitenkaan
ja Pauli samaan kaupunkiin on jäänyt asumaan.
Mikko Maurinpoika Järvenpäässä tekee taloa
Eipä näytä professori väistelevän salamavaloa. 

Pysyy tohtorinkin pojan hyppysissä kauha
Sen todistaa voi Marko, mutta lukurauha
on syytä antaa abi-Mirkalle Justuksenkin pienen
jonka toistaiseksi nuorimpana kirjoihini vienen. 

Antti Marttunen oli sisukas liikemies, jonka vaiheista tulee mieleen järkyttävä onnettomuus kaatuneen kaivinkoneen hytissä akkunesteiden valuessa puristuksiin jääneen miehen selkänahalle. Vuonna 1988 kuollut Antti otti rohkeasti poikansa mukaan liiketoimiinsa ja käytännön maansiirtotyöhön. Antin perintö sai Pekasta hyvän jatkajan, sillä hänen aikanaan yhtiö nousi murskaustoimintoineen valtakunnan sarjan toimijaksi. Vuonna 1997 murskaaminen ja kiviaineskauppa loppuivat Lohjan Ruduksen kanssa tehtyyn yrityskauppaan. Yhtiö on suuntautunut pienentyneenä alkuperäiseen toimialaansa, maansiirtoon ja kuljetukseen. Antti oli myös innokkaita kirkkokuoromiehiä, kuoro keikkaili ulkomaillakin. Antin vuonna 1949 vihitty, pian 80 vuotta täyttävä vaimo Helga oli mukana yhtiön toiminnassa, varsinkin suuren perheen maailmalle hoidettuaan. Helga johtaa 36 hengen jälkijoukkoa, joista suurin osa on keskittynyt Hollolaan ja Valkealaan.  

Helga-mummo palkannut on "hovikuskin ",
häntä kasikymppiseksi kukaan uskoo tuskin.
Pekan kolme poikaa yhtiössä ovat osakkaina,
vapaaehtoisella eläkkeellä eivät huolet paina. 

Ilpon Päivi luopui maallisesta kuorostaan
Irja poikineen, ovat murskaajia vuorostaan
Liinu Unelma, voisko nimen yhtä soman saada
kuin Harrin tytär pikkuinen. On Tapanilla Aada. 

Annikki avioitui pitäjän komeimmaksi mieheksi mainitun Matti Kiviojan kanssa pari viikkoa Antin jälkeen vuonna 1949. Hän luuli naineensa terveen miehen ja Matti itsekin uskoi toipuneensa sotavammoistaan. Matti Kivioja teki sotaretkensä raskaimman mukaan; ensin pari vuotta SS-miehenä Euroopan kentillä ja loppurytinät Suomen rajoja puolustamassa Syvärin suunnalla. Vaikeimmin hän haavoittui sirpalesuihkussa sodan viime päivinä "siellä jossain". Vanhat sotavammat alkoivat vainota 1950-luvun lopulla, kun koteloitunut sirpale alkoi liikkua päässä. Matti kuitenkin ehti sodan jälkeen urakoida Aaten navetan ja pitää Annikin kanssa omaa kauppaa vuosina 1952-54 Koskenmyllyllä. Annikki ehti olla tiskin takana vielä 18 vuotta, enimmäkseen Laineen kaupassa, joka sijaitsi Tommolankadulla samassa talossa, jossa Kiviojat asuivat. Annikki ehti toimia miehensä omaishoitajana kymmenisen vuotta ennen 83-vuotiaan sotainvalidin poismenoa vuonna 2005. Perheen tragedia koettiin vuonna 1972, kun nuorempi poika Arto kuoli liikenneonnettomuudessa. Annikilla on 6 hengen jälkijoukko, joka on asettunut Lahden seudulle.

Ovat loppuneet nyt kuntoutusreissut Kaunialan
muttei ikää huomaa nousussa tuon tädin jalan.
vielä syntyy käsitöinä jonkin verran poppanoita
matkaa lasten kanssa etelään ei kai mikään voita. 

Puuseppää aina tarvitaan, niin taitaa Eetu tuumia
työmarkkinat, ne ovat kädentaitajille tosi kuumia.
on Jounin Peterillä Ninan kanssa kaksi lasta
näin nousee Kiviojan pieni suku kriisirajasta. 

Alli Hämäläinen meni naimisiin vuonna 1947 rajan taakse jääneessä Jääsken pitäjässä syntyneen Paulin kanssa. Nuoripari asettui viljelemään ja pitämään karjaa Kukonnotkon tilalle Syrjäkoskelle. Maisemiltaan kaunis, Ylä-Pajujärven rannalla sijaitseva 45 hehtaarin tila osui loma- ja leirikeskukselleen paikkaa etsineen vantaalaispäättäjän silmään ja kaupat tehtiin 1964. Hämäläiset hankkivat vastineeksi tilan Mikkelin takaa, uuden ja suuremman tilan, Hännilän, jossa oli paremmat pellot ja hyvää metsää. Pauli menehtyi vaikeisiin sairauksiinsa vuonna 1981. Hännilän isännyys olikin siirretty vähän aikaisemmin Juha-pojalle ja hänen vaimolleen Riitalle. Alli muutti 1985 Mikkeliin, missä hän asuu rollaattoreineen edelleen. Hännilässä pidettiin tämän vuosituhannen alkuvuosiin lypsykarjaa, mutta tuotantosuunta on vaihdettu lihakarjaksi. Noin satapäisen karjan ruokkimiseksi isäntäpari on vuokrannut lisää peltoa. Allin sukuhaaraan kuuluu viisi omaa poikaa ja 16 heidän jälkeläistään. Sukua löytyy Varkaudesta, Lahden seuduilta ja Heinolasta. 

Ovatko nuo Hämäläisen pojat ihmissuhdeneroja,
kun sukuun osunut on suhteellisen vähän eroja.
Kyösti eläköityi kuusikymppisenä juuri äskettäin,
Savo jäädä sai, ja kävi askel kotitantereita päin. 

Heinolassa asuu myöskin Toni, töissä Lahdessa
Komeapa sointi: Nooa, Miio nimessä on kahdessa.
Lääketieteilijä Salla napannut on Jussi Jokisen
kaikki suomalaiset kiekkotähden tuntee toki sen.

Katri eli paremmin tunnettu nimellä Kaija vihittiin Käkisalmen pojan Veikko Parikan kanssa viimeisenä parina vuonna 1949 Vanhalla Tuusjärvellä. Nuoripari ryhtyi viljelemään Kaijan kotitalon lähellä Mutalan tilaa. Karjanhoito säilyi elinkeinona aina niihin päiviin, jolloin tytär Kirsi luopui tilasta. Veikko Parikka kuoli 2002, mutta tasapainon vuoksi Eskon tytär Heidi synnytti muutaman päivän päästä pojan. Kaija on asunut vuodesta 2005 Heinolassa kerrostalossa. Veikon rakentama Mutalasta lohkaistu mummonmökki on yhä suvussa, sen osti Kirsin poika Anssi. Kaijan lapsikatras on sisarusparven toiseksi suurin, seitsemän. Kaikkiaan Kaijan kannustusjoukoissa on 32 verisukulaista. Sukua löytyy Heinolasta, Jurvasta, Jämsästä ja Lahdesta. Kaija on Allin tavoin ollut taitava tilkkutäkkien tekijä. Visuaalinen silmä näyttää periytyvän: Kaijan tyttäristä kaksi, Salli ja Merja ovat tunnustettuja kuvataiteilijoita.  

Keijo Pipsan kanssa tarkistelee Kaijan vointia
alkaa liikkuminen yksin olla hieman haparointia.
Ulla muutti Kurikasta mutkain kautta Jurvaan
liekö käpertynyt uuden miehen kainalohon turvaan

Esko korjaamolla, hänkin eronnut on vanha ukko!
vaihtui ammattikin, työnantaja on Rekkakukko.
Eskon vävyjä on tullut Mantereista sekä Passiloista.
Memman etnisesti erottuva poika täyttää neljätoista. 

Maija Roinisto törmäsi elämänsä mieheen, juukalaiseen Mikko Roinistoon vuonna 1950, avioitui pian ja pari muutti Arabiaan, siis Vantaan joen suulle Helsinkiin. Maija on siis sisaruksista ainoa, jonka lapset ovat oikeita stadilaisia. Maija hoiti tyttäriään useita vuosia kotona ja Mikko toimi Vantaan suulla sijainneen villatehtaan asentajana. Myöhemmin hän siirtyi Helsingin Energian palvelukseen. Maijan ensimmäinen työpaikka oli kodin läheisessä Syväsen Asusteessa, jossa hän toimi työnjohtajana. Ompeleminen ja kutominen säilyivät päätyönä, kun hän toimi viimeiset kymmenen työvuottaan Vantaan kaupungin suojatyölaitoksen työnjohtajana. Hän tuli toimeen erinomaisesti lievästi vammaisten työntekijöidensä kanssa. Eläkevuosinaan Maija asui Heinolan kirkonkylässä. Hän menehtyi vuotavaan vatsahaavaan 68-vuotiaana vuonna 1998. Mikko Roinisto oli kuollut jo 1990 ja Maijan tytär Leila kuoli kolmen kuukauden sairastelun jälkeen vuonna 2003. Jos Maija eläisi, hänen ympärillään hyörisi 14 sukulaisen jälkijoukko. Suku on pysytellyt pääkaupunkiseudulla.

Leilan Jarkon poika vasta hiljan tuotiin kasteelle
Siirtyi Vesan ainut tytär Aino nyt jo yläasteelle.
Mailan harjakoirat, uskooko nyt tätä kukaan,
usein saunovat, ja nimen saavat korukiven mukaan 

Laineen Samuli käy aikuislukiota Järvenpäässä
taitaa valkolakki tulla ennen kuin on meri jäässä.
Kai Marina voi joustaa hevostarvikkeiden hinnassa
On liike Vermossa ja kaunis koti Hämeenlinnassa. 

Epilogi 

Elämä on täynnä sattumia. Lapväärtiläisen Vilhelm Joosenpoika Pihlajan kaikki aikuiset lapset Julia Selinaa lukuun ottamatta muuttivat nuorina Amerikkaan. Jos hänkin olisi lähtenyt muiden lailla ... niinpä niin. Hän oli ruotsinkielinen, lähes ummikko kihlautuessaan Hjalmar Marttusen kanssa. Isoisäni taisi osata jonkin verran ruotsia tai sitten kehonkieltä, koska sormus kelpasi morsiolle. Vuonna 1921 perimätiedon mukaan liikemies Hj. veti pitkää tikkua siitä kumpi, Aksel Pihlaja vai hän, lähtee käteen jääneen kolmen pohjalaismiehen yhteisesti omistaman suuren rappiotilan Vanha Tuusjärven kohentajaksi Heinolaan. Tiedämme toki, miten arpajaisissa kävi. Mutta jos Hj. olisi tiennyt, mikä kihlauksen ja tikunvedon lopputulos on vajaan sadan vuoden päästä, olisikohan hän ryhtynyt koko puuhaan. Käydä nyt kättelemään yli kolmeasataa jälkeläistään!

Helsingissä 09.08.2008

Kalervo Peltonen