Suvun historiaa

8.8.1987 Kyösti Hämäläinen (Sukukirja 1996)

Ensimmäinen Marttunen sukunimeä kantanut oli Hjalmarin isä Iisakki. Hän oli syntyisin Jokioisten torpasta ja käytti silloin sukunimeä Jokioinen. Avioiduttuaan ja muutettuan Nevalaan hän käytti nimeä Nevala. Ostettuaan Vähä-Marttusen talon Karijoen joktörmältä hän otti sukunimekseen Vähä-Marttunen. Tämän Karijoen keskustan tuntumassa sijaitsevan ns. Punnin talon peri lapsista Toivo, ja hänen perillisensä ovat myyneet talon Karijoen kunnalle, ja päärakennuksessa toimii nykyisin kansaiopiston kudonta ym. piirejä. Toisella puolella jokea ovat Ala-, Rinta-, Mäki-, Harju-, Keski- ja Uusi-Marttusen talot. Ne on lohkottu Iso-Marttusen perintötilasta. Oletetaan, että Karijoen ensimmäiset asukkaat olisivat olleet Pirkkalasta 1500-luvun lopulla tuleet Simon ja Martta, jota kutsuttiin Martuksi, ja että Marttu on myöhemmin muovautunut muotoon Marttunen. Edellä luetellut eivät ole mitään sukua Iisakki Vähä-Marttuselle, joka otti sukunimen ostamansa talon mukaan.

Hjalmarin esi-isiä tutkittaessa on kaikkien sukuhaarojen osalta päästy 1700-luvulle asti. Siellä äiti Albertiinan puoleinen haara yhtyy Köykän sukuun, jota on tutkittu 1500-luvulle saakka. Yhtenä kantaisänä voidaan pitää talollista Valentin Simunanpoika Köykkää s. 1674. Hän oli paikallishistoriallinen merkkihenkilö, jonka jalasjärveläiset valtuuttivat v. 1725 esittämään Turun tuomiokapitulille anomuksen, jossa pyydettiin Jalasjärvelle omaa pappia. Tarmokkaiden ponnistelujen ja useiden matkojen jälkeen uurastus tuotti tuloksen ja v. 1730 määrättiin Jalasjärvelle oma pappi. Valentin kunnostautui myöskin uudisraivaajana. Neljä sukupolvea Valentinista taaksepäin suvusta löytyy Ilmajoen kirkkoherra Matti Laurinpoika Stuut eli Stutaeus, jonka huovot tappoivat Nuijasodassa.